Kuu on noussut kukkulan ylle,pimeälle taivaalle
Peittyy maa pimeyden harson alle.
Kiipeää kukkulalle hevonen,puhtaan valkea,niin onnellinen.
On sillä harja tuuhea,häntä pitkääkin pidempi.
Kohti sitä kuljen,se päätään heilauttaa,
kun kieltäen lähestymästä,
se hiljaa puhkeaa puhumaan:
-Olen valtakunnasta kuolleiden hevosten,
sieltä missä vihreimmät on laitumet.
Oi, älä itke enään pois mennyttä ystävää.
Säilytä muisto rakkaimmasta,sinä pieni ihmislapsi.
Olkoon elämäs onnellinen,sinä elät alla auringon,
siellä kotisi on,alla hopeisen kuutamon
Elä sinä onnessa,ikuisessa valossa.
Nyt mun täytyy mennä pois,mut toivon,
et muistoni ain kirkas ois.
In memorian Velho-Wiljami(1993-2008)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti